sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Kesän marjat pakkaseen

Kesäkissamme Jaakko ei ollut nukkunut kolmeen yöhön. Viihtynyt hän sen sijaan oli.

Olin Provinssirockissa festivaalivieraana ensimmäisen kerran vuonna 2002. Silloin festivaalilla esiintyi mm. Super Furry Animals, Tulenkantajat, The Crash ja Slayer. Tämän jälkeen olen käynyt Provinssissa monia kertoja myöhemminkin. Ensimmäinen esiintyminen lavan puolella koitti nyt 2015 eli kolmetoista vuotta myöhemmin. Tilanne oli merkittävä. Suttuinen sää ei estänyt rockin ihmettä tapahtumasta. Rockasimme tykisti, yleisö antoi, otti ja sai. Settimme kehittyy ja paranee keikka keikalta. Olemme organismi, joka laajenee.

Provinssin keikka oli myös viikon neljästä vedosta ensimmäinen. Keikan jälkeen todistimme Musen areenashowta kaatosateessa. Yhtyeen uusi levy ei orkesteriamme säväytä, mutta show on tietty show... toisaalta ja toisaalta, kom sii kom saa. Ei se silti sydäntä lämmittänyt. Musen suuri ilmapallo räjähti mudan keskellä ja Joel sai räjähdyksen voimasta kuraisen kuorrutuksen keltaiselle sadetakilleen. Olimme aivan märkiä, joten otimme puhelun Ykspihlajaan, Kokkolaan, Airolan Outille, joka lupasi majoittaa matkustavaiset vielä yötä vasten. Kuuntelimme matkalla muun muassa Stingiä, Steely Dania ja Procol Harumia. Tommi Liimatan uusi Valo paistaa rummun läpi -sarjakuva on ollut kovassa kulutuksessa sikaosastolla. (Pekka)

Kokkolan Ykspihlaja tarjosi orkesterillemme melkoisen healing-juhlan. Nukuttuamme makoisat yöunet otimme ärhäkän kahvakuulatreenin ja päiväsaunan. Airoloiden omistama Kahvila Saha on tunnelmallisempia paikkoja, mitä Suomesta löytyy. Ilmapiiri on huomaavainen ja rento, ja vienot laineet liplattavat rantaan.

Keikka sujui oivallisesti, vaikka "kohkauksen" ja "intiimiyden" suhde herätti päänvaivaa. Kuinka rokata, kun yleisö istuu metrin päässä? Tunnelma oli lähempänä Loiri-nuotiota, kuultiin paikallisen suusta. Keikan jälkeen otimme uuden saunan ja valmistauduimme seuraavan päivän Oulun reissuun.

Aamulla Jukkis otti sakot ja kirosi. Ei auttanut itku markkinoilla, karavaanimme suuntasi yllätyskeikalle Oulun Rotuaarille. Showtime oli virkistävästi puolen päivän aikaan. Keikan jälkeen nautimme maankuulut burgerit, ostimme deodorantit ja lähdimme Hailuotoon. Saaressa pidetty Bättre folk -festivaali osoittautui heittämällä tämän kesän parhaaksi tapahtumaksi. Saimme diggailla hyviä bändejä (Absoluuttinen nollapiste, Yona, Jaakko Laitinen & Väärä raha, Noah Kin), vetää messevän iltapäiväkeikan, ajautua saunalimboon (savusauna feat. sähkölämmitteinen) ja nauttia jaloviinoja ja halata kirjailija Juha Itkosta. Tapasimme Nollapisteen! Pekka sai sarjikseen Liimatan signeerauksen. Kitaristi-laulajamme kaunis olemus sai myös huomiota vastakkaisen sukupuolen edustajilta: Pekan silmät eivät kuulemma olleet "mitkään markettisilmät", eli "averaket".

Kesäkissamme Jaakko nautti & nautti. Miestä ei nähty juuri dormitoorin puolella. Jaakon raukeassa, buddhamaisessa kesäolemuksessa kiteytyi meidän kaikkien tunnot. (Joel)