Tie, minut vie. Ratissa villi kortti, Joel Mäkinen. Ai että, Jyrock oli meille hyvä! Mekin olimme sille. Järjestelyt pelasivat kuin Porin Ässät. Bändit olivat toinen toistaan parempia ja yleisö mukavasti messissä. Oli Betrayal At Bespiniä, oli Hello Giantsia, oli Mopoa ja Siinaita.
Me soitimme Pimeyden keikkahistorian menevimmän setin. Mukava kokeilla uutta. Poutatorven kanssa esiintynyt ystävämme Markus Pajakkala oli taas mukana kokoonpanossamme kurittamassa barskafonia.
Kevät tuli täällä ollessamme. Ajelemme uskontokirjan sinisen taivaan alla hyvillä fiiliksillä kohti Helsinkiä. Radion äänikuva kuulostaa kuin olisi alla kymmenen kuppia kahvia.
Jos jollain on kuvia Jyrockista tai Torvesta, niin laittakaahan tulemaan pimeysyhtye@gmail.com!
Pekka
Viittasin viidentoista vuoden takaiseen vitsiin ja riita oli valmis. Jukkis moitti ajamistani kirjavin sanakääntein: milloin jätin käsijarrun vetämättä, milloin kiilasin auton eteen, milloin näytin keskisormea ja milloin parkkeerasin huonosti. Lahden kohdalla vaihdoimme rooleja ja sovimme erimielisyydet.
Maailmassa on yli tuhat kieltä ja yli 1500 sanaa. Silti kristillinen huoltoasemaketju on ottanut nimekseen Jari-Pekka. Vuosia aiemmin olen tyytynyt naureskelemaan humoristiselle nimelle, mut nyt olemme Pimeyden kanssa kurvanneet huoltamon pihaan jo kaksi kertaa. Palvelu on ollut hyvää, ruoka on jaettu tasan, eikä olutpulloja ole voinut jättää bensiksen pullokoneeseen. Merkittävää ja kiehtovaa. Röökiä saa kuitenkin vetää, vanhoillislestaadiolaiseen tapaan.
Viime yö oli hyvä. Otin Huittisten Loirin kainalooni oikealla hetkellä ja Plutonium 74:n viimeisen soinnun kajahtaessa kiidimme jo kohti Omenahotels-ketjun hotellia. Jaoimme bäkkäriltä anastamani Vichy-putelin ja naureskelimme veljespedissä Pekan paulocoelhomaisille maalaisviisauksille. Kiitos Jyväskylä!
Joel
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti