Matkan aikana viihdevastaava, Joel, oli kehittänyt heikon kirkkohistoriatietokilpailun. Ristiriidassa aihepiirin kanssa oli putoamisuhan alla oleville suunnatut seksivisailukysymykset. Pimeys on ristiriitojen repimä yhtye ja siksi kiinnostava. Söimme herkullisen lounaspöydän Pihtiputaan takkatuvassa, mutta Jukkiksen mielestä ateria muistutti enemmänkin "huonoja pitoja" kuin gourmet-illallista. Kirjoitimme silti vieraskirjaan, että kaikki nautimme varauksetta. Ristiriidat jatkuivat.
Kalajoen keikkamesta oli sitä, mitä olimme unessakin nähneet. Kultakala palvelee paremmin Sillanpään ja Särökiven kaltaisten artistien esiintymisareenana. Pimeyden kaltainen, nuorten poikien nenäkkyyteen nojaava musiikki saattaa olla sen karaokesta kahdeksan euroa maksaneille asiakkaille enemmän häiriöksi kuin nautinnoksi. Onneksi Jukka Ässän hahmot piristivät iltaa. Nämäkin on nähtävä ja tehtävä.
Aamulla herättyämme otimme jaon kahteen, toinen puolisko Pimeys & Ässä -leiristä lähti roudaamaan ja toinen puolisko kylpylään. Kylpylässä taannuimme lapsen tasolle pulikoidessamme sydämemme kyllyydestä. Kehittelimme levynkansi-idean, jossa myyttinen pappi-Joel kannatteli halvaantunutta Tuomoa veden päällä minun ja Paavon toimiessa lahkolaisina.
Ajelimme Raaheen, jossa soittaisimme myöhemmin Kolmen Tuuman Kuppilassa. Raahe tuntui eilisiltaisen pettymyksen jälkeen kuin keitaalta aavikolla. Hyvin kunnossapidetyt puutalot, mukava henkilökunta ja oikea PA saivat vatsamme kihelmöimään odotuksesta. Keikka olikin hyvä, ilta kaikin puolin onnistunut ja ihmiset diggailivat encoreen asti. Tästä innostuneena esitimme aikaisemmin keikoilla soittamatta jääneen Katalonia-kappaleen. Taidamme ottaa sen tavaksi. Yöllä Joel teki itselleen viikset Dillingeristä.
Paluumatka kului Facejuggler-naamoja katsellessa ja levyn nimeä miettiessä. Vahvimpina ehdokkaina tällä hetkellä ovat "Karitar", "Karitartar", "Karitartar-kastike", "Entäs Metti?", "Proteesi", froteepäällysteinen levy "Froteesi" sekä perinteisempi "Wouwoijee", joka Tuomon mukaan kirjoitetaan oikeaoppisesti kylläkin "Woh woh yee".
Pohjoisen valloitus oli siis vaiherikas ja yllätyksellinen - aivan kuten elämäkin.
- Pekka
Kuvat: Jukkis Virtanen & Tuomo Laakso