Heräsin suonenvetoon tilapäisasumuksessa. Pekka ja Tuomo olivat Kalevassa, minä Tammelassa. Vesa Vierikon opit olivat tilapäisesti unohtuneet: illan viimeinen Burana oli jäänyt ottamatta.
Illan keikkapaikka, Doris, oli täyteen ammuttu ja väkeä oli jonoksi asti. Vanhemman lahtelaismiehen sanoin "väkeä oli kuin Reippaan pelissä". Jännitys purkautui posliinia pitkin alas nesteeseen, sittemmin putkea pitkin kohti jätelaitosta. Ja edelleen kohti Itämerta.
Keikalla Pekan ystävät "huutelivat". Minulla oli vähemmän ystäviä yleisössä, ehkä muutama. Suosio muutti Pekan persoonaa, ja hän pohdiskeli syitä suosioonsa kappaleiden välissä. Päädyimme lopputulokseen: Pekka on "mukavampi" persoona.
Torvet puuttuivat. Akuliina oli "tiesmissä" ja Pajakkala "muualla" - epämääräistä mutta uskottavaa. Onneksi Paavo oli "läsnä" miksauspöydän takana.
Nelikenttä (ns. joulukuusimuodostelma) - tuttu treenikseltä, vaan ei keikalta. Ensimmäinen ydinpuun keikka toimi mukavasti. Pekka aprikoi keikan jälkeen "heittäytymisen määrää" ja minä "balladien määrää". Ihmiset hymyilivät ja liikuttivat vartaloitaan rytmisesti, joten uskoakseni kyseessä oli vierasvoitto. Aplodeerauksia ja selkiintaputuksia.
Tänä aamuna Klubilla lounas ja Pariisin kevään soundcheck. Isot pojat lavalla, pikkupojat käristyksen äärellä. Ensi vuonna me lavalla, Pariisin kevät alekorissa. Ja uudet pikkupojat puolukkasurvoksella.
Puhelu Helsinkiin, sauna lämpimäksi. Biisin aiheita: 1) Kun jalat ei kanna, 2) antakaa mun elää, 3) Iphone äppsejä ja räppsejä.
Kiitos!
Joel (sekä takavasemmalta P. Nisu)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti