Taivas varjele mikä sieltä tulee!

Studiopäiväkirja Pimeyden toistaiseksi nimettömän debyyttialbumin teosta, osa 1

Ja tapahtui niinä päivinä, että Pimeys päätti äänittää kaiken vielä kerran, ja vielä muutaman uuden kappaleen. Blogia aikaisemmin seuranneet ovat saattaneet todeta, että johan näistä samoista työnimistä on kerran jos toisenkin tällä foorumilla höyrytty. Syksyn keikkojen jälkeen ja Pomon tultua mukaan kuvioihin, homma on pikkuhiljaa saanut entistäkin kunnianhimoisempia piirteitä. Vanhat, alun perin demoiksi tarkoitetut, mutta myöhemmin julkaisukelpoisiksi osoittautuneet, ja vielä sittemmin julkaisematta jääneet versiot kuulostivat keikalla kuultuun verrattuna hieman haaleilta (paitsi Elämä kiinnostaa). Otimme siis suunnaksi Porvoon Magnusborgin kartanossa sijaitsevan Studio Mankun ja mukaan kasapäin soittimia, vahvistimia, Pomon, Julius Maurasen ja Paavo Malmbergin.

Perjantai 30.11.2012

Tultiin Paavon ja Tuomon kanssa jo perjantai-iltana tuomaan kamat ja kasaamaan rumpumikitystä. Sattui kuitenkin pienimuotoinen "sähly-episodi", emmekä päässeet kasaamaan kuin vasta myöhään yöllä. Sitä ennen sitten kokkailimme ja saunoimme Paavon kanssa. Tuomo lähti takaisin Helsinkiin ja äänittäjämme Julius Mauranen tuli vielä yösyömmenä kanssamme kasailemaan. Rumpukamat isoon soittotilaan, mikit pystyyn ja unille. 

-Pekka

Lauantai 1.12.2012

"Olemme olleet liirrossa jo monta kilometriä", valehtelin takana istuneille Jukkikselle ja Tuomolle Helsinki-Porvoo-motarilla. Lunta tuprutti jo kolmatta päivää ja maisema oli winter wonderland-henkinen. Tosiasiassa hallitsin auton kuin kontrapunktin. Koplamme matkasi kohti Porvoon Mankku-studiota, jonne Pekka, Paavo ja Juppu olivat menneet jo edeltävänä päivänä - huomatakseen että isossa äänitystilassa pelattiin sählyä. Pomomme Tuomas heräili vanhempiensa luota muutaman tunnin yöunien jälkeen - mies oli joutunut VR:n kyyditettäväksi.

Jukkis ja Tuomo väittelivät Children of Bodomista. Beach Boyssista sentään päästiin yksimielisyyteen. Päivittelimme amerikkalaisyhtyeen surullista tarinaa: tyranni-isän pojista kasvoi hymyileviä, surffauksesta laulavia alkoholisteja ja skitsofreenikoita. Miksi niin monen hienon yhtyeen tarinaan liittyy jotain sanoinkuvaamattoman surullista?

Aloitimme Turku-biisin äänityksillä. Minä en ymmärrä kun muut puhuvat plate-kaiusta. Ne, jotka pitävät tekniikasta kirjoittelevat Riffi-lehteen. Tuomon rumpujen soitto kuulostaa hyvältä. Hän itse puhuu "qvasi-sufflestaan" rentona ja itsevarmana. 

- Joel 

Jengi saapui yhdentoista aikoihin lauantai-aamuna. Päivä meni pitkälle orientoituessa ja tsekkiä tehdessä. Pomo saapui paikalle juuri kreivin aikaan, kun kaikki oli valmista ja alettiinkin sitten heti vetää Turkua nauhalle. Montaa ottoa ei tarvittu. Homma toimi hyvin ja oli kiva soittaa. 

Meillä oli mukana paljon rumpuja, bassoja, kitaroita, vahvistimia ja kosketinsoittimia. Itse pidin erityisesti kitara-ajattelija Jaakko Murrokselta lainatusta Rickenbackerista. Viriteltiin ja kokeiltiin ja taas vaihdettiin ja viriteltiin. 

Äänitys hoitui live-meiningillä. Pariin biisiin vedettiin laulutkin lennosta ja niistä tuli ehkä juuri siksi parasta. Otettiin jokunen ehjä otto joka biisistä ja valittiin sitten paras. Me juoksimme partiolaisletkana soittotilan ja tarkkaamon väliä ja kuulimme kommentit tarkkaamon väeltä, Pomolta, Paavolta ja Jupulta. Sitten soitettiin uudestaan tai uusi setuppi tulille jos biisi oli valmis. Todella intensiivistä musiikin juhlaa ja tiimityöskentelyä parhaimmillaan. Soittamisen ilo ja meininki todella tarttui näihin äänitteisiin. Tuntuu etuoikeutetulta soittaa ja levyttää näin näkemyksellisten ja taitavien tyyppien kanssa. Miksausvaiheessakaan ei tarvitse nyt alkaa nyhjäämään iskuja paikalleen vaan voi keskittyä olennaiseen. Illalla kokkasimme iltasikaa Matti Johannes Koivun tapaan.

- Pekka

Sunnuntai 2.12.2012

Päivän ekaksi biisiksi valikoitui bändin alkuajoista mukana matkannut Rakennukset-kappale. Siinä on omat temppunsa, mutta lopulta groove löytyi ja homma asettui sitä myöten. Myös yksi aivan uusi, keikoilla vielä soittamatta jäänyt biisi äänitettiin. En voinut laulaa mukana, koska sanat ovat kesken.

Illalla Paavon piti palata Helsinkiin. Muut pitivät breikkiä ja kiskaisin nauhalle yhden akkaribiisin parilla otolla. Tuli hieno ambienssi ja jostain kaukaa hyvää lähdön tunnelmaa. Sen perään soitettiin Asema. Oli vähän vaikeuksia löytää juuri ne oikeat soundit, mutta lopulta biisistä kehkeytyi timantti. Tuomon ja Jukkiksen komppi on siinä jotain sanoinkuvaamattoman upeaa. Lopulta sunnuntaina narulle tarttui kokonaista kuusi biisiä. Muuten, ihan oikeasti siis äänitettiin myös nauhalle. Päivän biisien tunnelmat vaihtelivat Randy Newmanista Prefab Sproutin ja Smithsin kautta XX:ään ja lopulta Pave Maijaseen. Juppu kokkasi pastapotin ja yöllä käytiin taas saunassa. Olin päivän päätteeksi totaalisen poikki, mutta onnellinen.

-Pekka

Maanantai 3.1.2012

Keskustelimme maananantaiaamuna kaupunkien rakentumisesta ja yhteisöistä Pomon kanssa. Rupattelumme ajautui lapsuuden päähänpinttymiin, ja muistin rakkauteni karttoja ja joukkoliikennettä kohtaan. Opettelin pienenä Lahden kaikkien bussilinjojen aikataulut. Juppu jakoi tämän kiintymyksen.

-Joel

Siitä suora leikkaus Magic the Gathering-sarjaan ja Pimeys-levyjulkaisularppiin. Teimme Näin sinut unessa -biisistä taannoin uuden, ehomman sovituksen ja se päätyi narulle laulustemmoja myöten livenä. Hieno fiilis. Olispa ollut videokuvaaja. Maanantaille oltiin jätetty kolme "varmaa nakkia", mutta kylläpä niissäkin saatiin aikaa kulumaan. Paketoitiin studio illan päätteeksi ja oltiin vasta myöhään yöllä kotona Helsingissä. Rock-historiaa tehdessä ei tunteja lasketa.

-Pekka

Annoskateus Pihtiputaalla sekä muita edesottamuksia

Skarppasimme Joelin kanssa perjantai-aamuna torstai-illan Tapio Liinojan 30v lavalla -vedosta huolimatta Kaapelille jo yhdeksän aikaan. Muut veitikat, Tuomo, Jukkis ja miksaajamme Paavo saapuivat aikaan paikkaan odotetun. Lähdimme köröttelemään kohti Kalajokea. Pohjoisen matkasta oli tuleva ikimuistoinen.

Matkan aikana viihdevastaava, Joel, oli kehittänyt heikon kirkkohistoriatietokilpailun. Ristiriidassa aihepiirin kanssa oli putoamisuhan alla oleville suunnatut seksivisailukysymykset. Pimeys on ristiriitojen repimä yhtye ja siksi kiinnostava. Söimme herkullisen lounaspöydän Pihtiputaan takkatuvassa, mutta Jukkiksen mielestä ateria muistutti enemmänkin "huonoja pitoja" kuin gourmet-illallista. Kirjoitimme silti vieraskirjaan, että kaikki nautimme varauksetta. Ristiriidat jatkuivat.

Kalajoen kartingrata sesongin huipulla

Kalajoen keikkamesta oli sitä, mitä olimme unessakin nähneet. Kultakala palvelee paremmin Sillanpään ja Särökiven kaltaisten artistien esiintymisareenana. Pimeyden kaltainen, nuorten poikien nenäkkyyteen nojaava musiikki saattaa olla sen karaokesta kahdeksan euroa maksaneille asiakkaille enemmän häiriöksi kuin nautinnoksi. Onneksi Jukka Ässän hahmot piristivät iltaa. Nämäkin on nähtävä ja tehtävä.

Aamulla herättyämme otimme jaon kahteen, toinen puolisko Pimeys & Ässä -leiristä lähti roudaamaan ja toinen puolisko kylpylään. Kylpylässä taannuimme lapsen tasolle pulikoidessamme sydämemme kyllyydestä. Kehittelimme levynkansi-idean, jossa myyttinen pappi-Joel kannatteli halvaantunutta Tuomoa veden päällä minun ja Paavon toimiessa lahkolaisina.

Raahen puutaloaluetta Kolmen Tuuman Kuppilan kulmalta

Ajelimme Raaheen, jossa soittaisimme myöhemmin Kolmen Tuuman Kuppilassa. Raahe tuntui eilisiltaisen pettymyksen jälkeen kuin keitaalta aavikolla. Hyvin kunnossapidetyt puutalot, mukava henkilökunta ja oikea PA saivat vatsamme kihelmöimään odotuksesta. Keikka olikin hyvä, ilta kaikin puolin onnistunut ja ihmiset diggailivat encoreen asti. Tästä innostuneena esitimme aikaisemmin keikoilla soittamatta jääneen Katalonia-kappaleen. Taidamme ottaa sen tavaksi. Yöllä Joel teki itselleen viikset Dillingeristä.

Paluumatka kului Facejuggler-naamoja katsellessa ja levyn nimeä miettiessä. Vahvimpina ehdokkaina tällä hetkellä ovat "Karitar", "Karitartar", "Karitartar-kastike", "Entäs Metti?", "Proteesi", froteepäällysteinen levy "Froteesi" sekä perinteisempi "Wouwoijee", joka Tuomon mukaan kirjoitetaan oikeaoppisesti kylläkin "Woh woh yee".

Pohjoisen valloitus oli siis vaiherikas ja yllätyksellinen - aivan kuten elämäkin.

- Pekka

Kuvat: Jukkis Virtanen & Tuomo Laakso

BABIT - Boys are back in town

Kaikki menee hyvin kun olet 18-vuotias. Tytöt hymyilevät sinulle takarivistä kätellessäsi rehtoria valmistumisen johdosta. Myöhemmin illalla juot halpaa viiniä Pikku-Veskun puistossa ja samat tytöt hymyilevät sinulle. Bändisi keikoilla käy paljon ihmisiä. Elämä tuntuu kevyeltä. Se kiinnostaa. Mahdollisuudet ovat loputtomat.

Yhtyeessämme ei ole enää 18-vuotiaita. Me olemme puoliaikuisia hipstereitä, joilla on vanhan miehen ajatukset. Enää halvan viinin juominen ei tunnu samalta. Täytyy olla kallimpaa, sillä ikätoverit ovat siirtyneet parempiin merkkeihin.

Otin yhteyttä paikallismedioihin mainostaakseni keikkaamme. Kukaan ei vastannut. 18-vuotiaana minun pärstäni oli "Etlarin" kulttuurisivujen kannessa.

Tästä huolimatta Torvessa soittaminen tuntuu poikkeuksetta hyvältä. Ystävät hymyilevät, yleisössä ja siinä sinun vieressä ja takana. Viinin hintaa ei kysellä, Jarttu tarjoilee sen - hymyillen.

Esiintyminen Torvessa tuntui mahtavalta. Soitimme vapautuneesti, mölisimme, ja ennenkaikkea diggailimme musasta, toisistamme ja yleisöstä. Tällaista pop-musan soittaminen pitää tuntua! Ystäväni J. Sorjanen sanoi että keikkamme "herätti ajatuksia, nauratti, itketti". Koen että onnistuimme.

Rumpalimme Tuomo Laakso ja miksaajamme Paavo Malmberg saivat ylistystä useilta tahoilta keikan jälkeen. On todennnäköistä että kannuttajamme ja nappulanvääntäjämme ylpistyvät lähiviikkojen aikana. Seurauksista saat lukea "plokistamme".

Touché!

Sir Mäkinen & P. Nisu (tiedon valtatien välityksellä)

Turku!

"Muistatko sen saaliimme silloin" laulaa Jukka Ässä Volkswagenimme eetteristä. Ensilumi tuli eilen. Ulkona on vittumaisen kylmää. Näillä eväillä suuntaamme Tampereen pääkaupunkiin, Turkuun.

En tunne Turusta ketään. Paitsi Saana Sauron, joka on vanha ystävä Lahti-ajoilta. Ja Isoviidan Riikan, jolla on maailman paras isä.

Ajatus Turusta on ristiriitainen. Toisin kuin Tampere, joka ottaa syliinsä jo Toijalan kohdalla, Turku on nihkeilevä isäntä. Olo on poikkeuksetta vieras. Toisaalta Turussa on Suomen kaunein joki. Tosin Tuomo on sitä mieltä että Suomen kaunein joki on Heinolassa. Ja Pekka tietysti vetää Suomen Missisippiin: Kokemäenjoki. Mene ja tiedä.

Mukavaa, ettei Jukkis kykene pakenemaan suoraan keikan jälkeen ketunhäntä kainalossa, vaan pääsee syleilemään allekirjoittaneen sileitä pakaroita Omenahotellin hämäräiin. Se parantaa ryhmädynamiikkaa.

Ryhmädynamiikkaa paransi myös Tavastian keikka. Soitto soi heleästi ja tempot pysyivät aisoissa veremme kiehumisesta huolimatta. Jukkis nauroi vaivaantunen miehen naurua Pekan ja minun naljailullemme.

Turkuun lähtee "ydinpuun" lisäksi kaksi ulkomaantoveriamme: David Espajanjasta ja Slava Venäjältä. Pimeys on monikulttuurinen orkesteri. Lisäksi sukuni juuret tulevat Venäjältä ja Saksasta. Slava toi myös pullon kirkasta rajanaapuristamme. Kurki-vodka on parasta väkevää salmiakin jälkeen.

Huomenna äänestämään.

Sydämeni jäi Tampereelle, synani Hämeenlinnaan!

Heräsin suonenvetoon tilapäisasumuksessa. Pekka ja Tuomo olivat Kalevassa, minä Tammelassa. Vesa Vierikon opit olivat tilapäisesti unohtuneet: illan viimeinen Burana oli jäänyt ottamatta.

Illan keikkapaikka, Doris, oli täyteen ammuttu ja väkeä oli jonoksi asti. Vanhemman lahtelaismiehen sanoin "väkeä oli kuin Reippaan pelissä". Jännitys purkautui posliinia pitkin alas nesteeseen, sittemmin putkea pitkin kohti jätelaitosta. Ja edelleen kohti Itämerta.

Keikalla Pekan ystävät "huutelivat". Minulla oli vähemmän ystäviä yleisössä, ehkä muutama. Suosio muutti Pekan persoonaa, ja hän pohdiskeli syitä suosioonsa kappaleiden välissä. Päädyimme lopputulokseen: Pekka on "mukavampi" persoona.

Torvet puuttuivat. Akuliina oli "tiesmissä" ja Pajakkala "muualla" - epämääräistä mutta uskottavaa. Onneksi Paavo oli "läsnä" miksauspöydän takana.

Nelikenttä (ns. joulukuusimuodostelma) - tuttu treenikseltä, vaan ei keikalta. Ensimmäinen ydinpuun keikka toimi mukavasti. Pekka aprikoi keikan jälkeen "heittäytymisen määrää" ja minä "balladien määrää". Ihmiset hymyilivät ja liikuttivat vartaloitaan rytmisesti, joten uskoakseni kyseessä oli vierasvoitto. Aplodeerauksia ja selkiintaputuksia.

Tänä aamuna Klubilla lounas ja Pariisin kevään soundcheck. Isot pojat lavalla, pikkupojat käristyksen äärellä. Ensi vuonna me lavalla, Pariisin kevät alekorissa. Ja uudet pikkupojat puolukkasurvoksella.

Puhelu Helsinkiin, sauna lämpimäksi. Biisin aiheita: 1) Kun jalat ei kanna, 2) antakaa mun elää, 3) Iphone äppsejä ja räppsejä.

Kiitos!

Joel (sekä takavasemmalta P. Nisu)

Paluu rikospaikalle

Monihan varmaan luulee, että meille tämä homma on lasten leikkiä...

Alkusyksystä totesimme, että levy ei ole valmis. Lähellekään. Neuvottelut mystisen Pomon kanssa johtivat siihen, että olemme buukanneet uuden studiokierroksen. Muutama uusi biisi luvassa, ja jokunen vanhempikin biisi on saanut keikoilla uuden elämän, uudet vaatteet tai uuden sormituksen.

Treeneissä on ollut hienoa luomisen vimmaa ja jamittelua. Viimeksi homma tosin kaatui yksilöllisyyttä korostavaan fuusio-iloitteluun. Joel on esittänyt Rakennukset-kappaleesta nyt portugalinkielistä bossa nova -versiota sekä japaninkielistä versiota koto-säestyksellä. Alamme painia genrekysymysten lisäksi siis kielikysymyksen kanssa.

Iloksemme yhtyeemme noteerattiin YleX:n ja Rumban järjestämässä Tulevaisuuden Tusina -äänestyksessä:
http://www.rumba.fi/arvon-yleiso-tarjoamme-teille-nyt-maamme-parhaat-banditulokkaat-tulevaisuuden-tusina-2013-32601/

Tulevat keikat:
18.10. Lost In Music, Doris, Tampere (w/ Death Hawks, Idiomatic)
25.10. Tavastia, Helsinki (w/ Jukka Ässä)
27.10 Klubi, Turku (w/ Jukka Ässä)
9.11. Torvi, Lahti (w/ Atlético Kumpula)
16.11. Kultakala, Kalajoki (w/ Jukka Ässä)
17.11. Rytmikellari, Raahe (w/ Jukka Ässä)
5.12. Le Bonk, Helsinki (w/ Super Janne)

Suomi - sarvikuonojen maa

Olemme vihdoin kaikki samassa maassa ja tällä viikolla jopa samassa kaupungissa, joten treenattiin parinakin päivänä. Soitettiin Joelin uusia hyviä biisejä ja oli kerta kaikkiaan hienoa soittaa bändin kanssa. Ja sähkistä! Uusien biisejen kohdalla namedroppailtiin ajatuksia kuten Eppu Normaali, The xx, Bon Iver, Randy Newman, J. Karjalainen, Andrew Bird, Feist, Phil Collins... Maanantaina Saastamoisen Ike otti bändistä hienoja kuvia, joista lisää myöhemmin.

Näennäisesti nyt kesän aikana on ehtinyt tapahtua paljon, todellisuudessakin kyllä. M.dulor julkaisi Elämä kiinnostaa -sinkun ja kokopitkä on pöytälaatikossa ja kolistelee siihen malliin, että kohta se varmaan tulee ulos. Sinkku on soinut radiossa se on ollut mahtavaa. Palaute on noin muutenkin ollut lehtijuttuja myöten positiivista.

Valmistaudumme todennäköisesti ennenkokemattoman runsaaseen keikkasyksyyn ja jokunen keikka onkin jo sovittu. Ensimmäinen onkin sitten 24.8.2012 Tavastialla Jätkäjätkien kanssa. Suurimmalle osalle bändistämme eka veto Suomen rock-mekassa. Ei taatusti viimeinen!

http://www.tavastia.fi/tapahtuma/23378

Pekka

Elämä kiinnostaa / Näin sinut unessa

Paavo jatkoi siitä mihin mulla miksaukset jäi ja nyt paketti alkaa olla saunailtaa vaille valmis. Sitä tosin joudutaan vielä tovi odottamaan.

Yhtä kaikki, ensimmäiset kaksi biisiä nyt kuunneltavissa osoitteessa http://soundcloud.com/pimeysyhtye

Olkaa hyvät! Tää on Pimeys!

Upean kansikuvaksi päätyneen taulun on maalannut rumpalimme Tuomo Laakso. Teoksen nimi on osuvasti Rock'n'roll. Lisää maalauksia osoitteessa http://www.tuomolaakso.net

Olen hautausmaa

Miksasin viisi päivää ja sain valmiiksi viisi biisiä. Jälki miellyttää, mutta aikani kertakaikkiaan loppui kesken. No oikeestaan miksasin kuus biisiä, mutta Näin sinut unessa kaipaa vielä pientä säätöö. Sain siis valmiiksi biisit Veli, Kunnia, Rakennukset, Muut on jo menneet sekä Elämä kiinnostaa.


Kokemus on ollut raskas ja antoisa. 20 metriä maan alla, yksin. Välillä olen vaeltanut syvällä Pimeydessä ja välillä kokenut onnistumisen hetkiä. Paavo on käynyt välillä kannustamassa ja facepalmaamassa. Lisäksi olen ollut irtolaisena veljeni ja Joelin sohvalla, koska irtisanoin kämpän. Ei siis ole ollut muuta paikkaakaan kuin Musiikkitalon luxus-tarkkaamo.

Biisien yleissoundi on täyteläinen ja pyöreä, myöskin dynaaminen ja ajaton. Mitä ikinä se tarkoittaakin. Myös Poutatorven jätkät poikkesivat kuvaussessioidensa ohessa moikkaamassa ja saivat kokea ensiesityksen loistavasta Muut on jo menneet -proge-eepoksesta. Radio Helsinkiä veikattiin.

Mutta mutta, nyt musiikki alkaa saada lopullisen kuosinsa. Paavo miksaa loput biisit, koska itse lähden nyt Barcelonaan puoleksi vuodeksi. Puoli vuotta poissa Pimeydestä on synkkää, mutta kohtahan tulee jo kevät ja kevään myötä biisit eetteriin.

Tämä on musiikin tekemisen parhaita hetkiä. Vaalitaan salaisuutta, joka paljastuttuaan tulee tekemään koko maailmalle niin paljon hyvää.

Kuvat eivät liity miksaukseen ja ovat Heikki Hyväsen omaisuutta.

Pekka

Toinen kohtaus

Eilen laulettiin yömyöhälle. Meri myrskysi ja lunta satoi. En muista äänitysjärjestystä enää. Molemmat päivät olivat niin intensiivisiä, että laulusuoritukset on hämärtyneet päässäni vellovaksi öiseksi mereksi.

Patjojen avulla kyhäsimme oivan laulukopin "mökin" yläkertaan. Äänityskalustona meillä oli etuasteena Avalon Designin VT-737 ja mikkinä Shure SM7. Kokeiltiin myös Neumann U87:aa, mutta tuntui molemmilla toimivan paremmin se SM7. Ehkä se oli myös tilan kannalta fiksumpi valinta...

Kumminkin, välillä laulut irtosivat paremmin, välillä huonommin. Toiset biisit menivät ykkösellä ja toisia rassattiin ja rassattiin. Lopulta kuitenkin taidettiin paketoida homma pikkuisen etuajassa stemmoineen päivineen. Välillä tehtiin kunnon juustopaahtovanukasta, välillä vähän hillitympää.

Huomenna alkaa miksaajan yksinäinen tie Pimeyden sydämeen.

Lähtisitkö silloin kanssani Pimeyteen?

Johan oli lomat! Pekka lupasi ettei juo enää koskaan kuten uudenvuodenaattona, mutta epäili itsekin Caipirinha-päissään jakavansa rahaa ja takapuolta Barcelonan kaduilla vielä tämän kevään aikana.

Voisin suunnitella Complete vocal -laulutekniikan uudestaan: tuoreina "laulumoodeina" ns. Suomi-tatsin Lauri Tähkä-henkinen renkiääni ja hempeän äitelä "juustonen ku Mikko Kuustonen" -saundi. Muita en osaa. Nykytekniikka mahdollistaa onneksi "tehään näistä"-stailin.

Ensin "Rakennukset", sitten "Veli".

Joel